Home AasiaIndonesia Ikimuistoisia hetkiä Gili Airilla

Ikimuistoisia hetkiä Gili Airilla

by Heini Hirvonen
Tarinoiden taival:FacebooktwittermailFacebooktwittermail

20. matkapäivänä se sitten tuli: ”Äiti, minulla on ikävä kotia!” Lausahdus ei ollut vaativa tai surullinen, mutta asia oli sen verran tärkeä, että se piti sanoa ääneen. Oli selvästi oli tullut aika jutella kodin merkityksestä ja siitä, mikä elämässä on kenellekin tärkeää. Koti symboloi omaa rauhaa, turvaa ja tuttuutta. Osaamme unissaankin kotona jokaiseen nurkkaan ja kotiarjessa elämä kohisee pitkin tuttuja uomia. Välillä tuntuu, että kotona päivät toistavat itseään jopa liian nopeasti ilman, että ehtii nauttia niistä aidoista kohtaamisista lasten tai puolison kanssa kiireen tai väsymyksen takia. Näin ainakin tuntuu, kun täällä Indonesiassa tätä kirjoitan. On ollut tilaa olla.

20160502-133300-IN

Lapset ovat viisaita. Ei kestänyt kauaa, kun keskustelu ajautui kotona odottavista lempileluista oikeasti merkityksellisiin asioihin, kuten siihen, että isovanhempia, muita läheisiä ja ystäviä on jo kovasti ikävä. Että miksi he eivät voi olla täällä jakamassa tätäkin ihmeellistä hetkeä meidän kanssamme. Kuinka monta kertaa olemme jo kuulleet lasten suusta lausahduksia, kuten: ”Aino-Kaisa tykkäisi tästä pinkistä mekosta ihan hirveästi tai mikä se Aavan lempiväri olikaan.” Samat ajatukset ovat käyneet monesti myös aikuisten mielessä. Viimeisimmäksi ruoanlaittoa harrastavat rakkaat ystävät tulivat mieleen indonesialaisessa kokkikoulussa. Ehkäpä kotona toteutetaan vihdoin se monesti puhuttu kastikekurssikin.

20160430-093337-IN

Kun jostain luopuu, tulee jotain muuta tilalle. Ihminen tuntuu täyttävän ystävien kaipuun uusilla kohtaamisilla. Miten inspiroivaa on kuulla Hannan synttärikakkua syödessä, mitä 22-vuotias Sunrise Gili Air -hotellissamme työskentelevä Esril ajattelee elämästään, opiskeluistaan ja tulevaisuudestaan Lombokissa. Tai minkälaista on chileläis-belgialaisen perheen arki Bangkokissa. Täällä Gili-saarilla muutama sata metriä tuntuu kestävän pitkään, kun aina riittää vastaantulijoiden kanssa niin paljon juttua.

20160504-084753-IN

20160504-073349-IN

On ihmeellistä huomata kuinka helpottavaa on antaa ohjasten liukua käsistä. Ei haittaa, vaikka aurinko ei paistaisi joka päivä. On ihan ok, että päivän aikana tulee vain uitua, syötyä ja makailtua riippukeinussa.

20160502-045319-IN

Älkää toki kuvitelko, että täällä vain makoillaan. Ihan niin rentoa ei kolmen lapsen perheessä toki koskaan ole. Riippukeinussa makaillaan siis lasten mentyä nukkumaan, kunnes nukkumatti vie mennessään. Kirjan lukemisesta voimme vain unelmoida ja illallisella yleensä toinen aikuisista ehtii syödä ruoan lämpimänä, kun toinen tanssii pienimmän ja varsin lyhytpinnaisen kuopuksen kanssa poski poskea vasten tangoa rantahietikolla. Kaikki tämä on meille täyttä elämää ja suurta onnea. Välillä tangoa tanssivat ravintoloiden lapsista kovasti pitävät työntekijätkin.

20160501-110605-IN

Ollaanko sairasteltu?

No kyllä ollaan! Gili Airin 24h klinikan kaikki päivystävät lääkärit ovat jo vanhoja tuttuja ja jäämme jo turisemaan lasten lisäksi kuulumisia heidän elämästään.

Hanna on ollut kuumeessa yhteensä 6 päivää. Nyt on jälkitautina kova nuha ja yskä. Kolme uutta hammasta on itkettänyt aika tavalla eikä ruoka ole maistunut. Vesi ja tuorepuristettu hedelmämehu sitäkin enemmän. Näppärästi huomattiin hampaiden puhkeaminenkin vasta jälkikäteen. Eilen Hannan sormeen pisti ampiainen ja turvotus puolessa kädessä oli sen mukainen. Pieni kuumekin nousi. Johan sitä sitten taas jytyytettiin rattailla pitkin kuoppaisia ja pimeitä teitä klinikalle. Matkalla tytöt ehtivät kirkua elämänsä ensimmäistä torakkaa fikkarin valossa. Kirkuna oli kuulunut useamman sata metriä hotellillemme asti. Sittemmin torakoita on näkynyt muutamia siellä täällä.

20160502-061849-IN

Emman murtunut jalka alkaa olla aika hyvässä kunnossa. Tukisaapas on pikku hiljaa jäänyt päiväkäytöstä pois. Jalka on tosin vielä osittain sini-punainen ja vähän turvonnut riippuen siitä paljonko sitä rasittaa. Joudumme toppuutelemaan juoksu- ja hyppyaskelia. Emmalla on mysteeristä ihottumaa sormenpäissä, joka näyttää aivan palovammalta, mutta ei tunnu kipeältä. Lääkärikään ei ollut koskaan aiemmin sellaista nähnyt. Varpaissa Emmalla on mm. koralleista syviäkin haavoja, joita hoidetaan antibioottisalvalla. Nenän pieli on myös tulehtunut snorklausmaskin hiertämänä. Pikku vaivat eivät keskimmäistä hidasta. Jäätelö ja uiminen korjaavat lähes mitä vain.

20160502-021255-IN

Laura puolestaan on ollut kaksi päivää kuumeessa ja nyt on nuha jälkitautina. Lauralla on aika paha ihottuma reisissä ja muutama haava jaloissa, joita hoidellaan antibiootti- ja kortisonivoiteella sekä Bepanthenilla. Korvatulehdus vaivaa vielä hieman ja tähän määrättiin puuduttavia korvatippoja. Eilen aina niin leppeä resorttikissa näykkäisi Lauraa kädestä, mutta onneksi jäykkäkouristusrokote oli kunnossa. Tätä ennen minikokoinen rapu kaappasi Lauran jalan tiukkaan saksisyleilyyn. Seuraavina öinä nähtiin kissoista, ravuista ja torakoista painajaisia.

20160504-082403-IN

Uusi bakteeriympäristö on aiheuttanut vatsavaivoja koko perheelle, mutta onneksi suuremmilta taudeilta on vältytty. Vatsalääkkeet ovat olleet käytössä ja helpottaneet oloa. Onneksi otimme näitä mukaan jo kotoa.
Matka-apteekista on siis eniten käytetty kuumemittaria, Bepanthenia, kortisoni- ja antibioottivoidetta sekä vatsa- ja särkylääkkeitä plus laastareita ja sideharsoa. Matka-apteekista tarkemmin seuraavassa postauksessa.

20160430-093827-IN

Hetkiä Gili Airilla, jotka eivät unohdu

20160430-090710-IN

Miksikö viihdymme niin hyvin Indonesiassa? Tässä muutamia ensimakuja fiiliksistä juuri nyt.
Eräänä iltana Lombokissa oli suuret juhlat ja ilotulitus. Meille ei koskaan selvinnyt, mistä juhlallisuudesta oli kysymys, kun netistäkään ei voinut sen toimimattomuuden takia tarkistaa. Siksipä lasten mentyä nukkumaan kuuntelimme bungalowimme yläkerrassa naurua ja laulua, joka kantautui selvästi vettä pitkin. Nautimme Hatton Rosé –viiniä ja mietimme, miten hienoa on olla matkalla. Miljoonat ja taas miljoonat tähdet tuikkivat yötaivaalla. Nämä ovat niin ajattomia hetkiä.

20160501-094140-IN

Olemme käyneet paljon snorklaamassa. Tästä eteenpäin akvaariot jäävät meidän osaltamme historiaan. Mikään ei voita satojen värikkäiden kalojen ja kilpikonnien kanssa uimista ja korallien ihmettelyä. Sukelluskuume on aikamoinen.

20160504-052714-IN

20160504-060924-IN

Turkoosin meren aallot tyrskähtävät rantaan tasaisin väliajoin. Ajoituksen voi laskea, kun silmät laittaa kiinni. Auringon lämpö tuntuu joka puolella kehossa. Voisikohan tähän unohtua vielä hetkeksi?

20160504-052638-IN

You may also like

2 comments

Hanna Harjunen-Soini 11 toukokuun, 2016 - 12:36

Kiitos taas kirjoituksesta, maailma avartuu😄 Toivotaan että pääsette kaikenmaailman vaivoista eroon!

Reply
Heini Hirvonen 12 toukokuun, 2016 - 06:05

Kiitos Hanna -eiköhän nämä pikku vaivat katoa pian! Meilläkin maailma avartuu kovasti koko ajan 🙂

Reply

Leave a Comment

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.