Home Eurooppa Filmitähtiä vai nudisteja? – St Tropez, Riviera

Filmitähtiä vai nudisteja? – St Tropez, Riviera

by Timo Hirvonen
Tarinoiden taival:FacebooktwittermailFacebooktwittermail

St Tropez’n päiväretkemme oli yllätyksiä täynnä. Nudistiranta ei ihan ollut ensimmäisenä mielessä, kun etsimme filmitähtien suosimaa Pampelonne-rantaa.

20190728-113828-FR

20190728-144523-FR

20190728-144253-FR

Place de Lices

Ihan alkuun on pakko kertoa Place de Lices -aukion viereisestä parkkihallista. Hissien edusta oli sisustetettu tyylikkäästi kuluneilla nahkanojatuoleilla ja kirjoja täynnä pursuilevalla lipastolla. En tiedä, kuka harrastaa kirjojen lukemista parkkihallissa, mutta se teki tästä kivoimman parkkihallin sisäänkäynnin, jossa olen käynyt. Parkkihallissa bongasimme useamman Ferrarin ja Maseratin. Ilmiselvästi hallin käyttäjäkunnalla ei ollut tarvetta lähteä nyysimään tätä sisustusta.

Parkkihallista lähdimme kävelemään kauniin pikku puutarhan läpi kohti Place de Lices -aukiota. Hanna bongasi matkalta leikkipuiston, jossa pidimme päivän ensimmäisen leikkihetken ja juomatauon. Ulkona oli heinäkuun tapaan yli kolmekymmentä astetta lämmintä. Ranskassa suurin osa leikkipuistoista on puiden katveessa toisin kuin Suomessa, missä kaikki auringonvalo on tervetullutta.

Place de Lices on niin ikään puiden siimeksessä sijaitseva suuri alue, jota reunustavat pariisimaiset kahvilat, karuselli ja suihkulähde. Ihmettelimme hetken harmaahapsisia petanquen pelaajia, joiden vyölaukut olivat näppärästi ripustettu lyhtypylvääseen roikkumaan. Miten ihmeessä petanquen pelaajat ovatkin aina vanhoja miehiä?

Aukiolla järjestetään tiistai ja lauantaisin markkinat. Tällöin yli 120 kauppiasta pystyttää omat kojunsa, jotka ovat täynnä leivoksia, tuoreita hedelmiä ja kasviksia, lihaa, kalaa ja mereneläviä sekä paikallistuotteita, kuten provinssilaisia yrttejä, vaatteita, kukkia ja antiikkia. Tyttöjä ei paljon aukiot kiinnosta, joten jatkoimme kävelyä hitaasti kohti kauniita hotelleja ja satamaa.

20190728-134854-FR

20190728-091050-FR

20190728-170746-FR

20190728-171017-FR

Vanha kaupunki ja satama

Päivän ensimmäinen yllätys oli se, että Saint Tropez on kylä. Olin kuvitellut, että St Tropez on suurempi kaupunki, täydellisen posh ja vilisee kiireisen tyylikkäitä miljonäärejä. Kuvitelmien vastakohtana kaupunki olikin viehättävä, pikkuinen kylä – ihan kuin, mikä tahansa muu periranskalainen rantakaupunki. Ihmiset olivat toki ranskalaisen tyylikkäitä, mutta mitään St Tropez -lookia en huomannut muutamia stereotyyppisiä hahmoja lukuunottamatta.

Tavallisuuden takia oli perin erikoista nähdä yhtäkkiä kaikki mahdolliset haute couture luksusbrändit Versacesta Gucciin. Luksusputiikkien lisäksi kaupungista löytyy useampi viiden tähden hotelli, kuten Hotel White, Le Byblos ja Dior.

Satamakadulla sijaitsevat ravintolat olivat juuri niin kalliita kuten arvata saattaa. Miksipä eivät olisi olleet, jos asiakkaina tapaa olla kuninkaallisia, filmitähtiä ja ihan vain omilla helikoptereilla ja miljoonajahdeilla saapuneita miljonäärejä, joilla ei ole pikkurahasta puutetta.

20190728-141122-FR

20190728-141216-FR

20190728-140954-FR

20190728-141835-FR

20190728-092452-FR

20190728-091211-FR

Vartiotorni La Portalet

Satamakatu loppuu yhteen kaupungin säilyneistä vartiotorneista. Sen laitamilla tuulee niin paljon, että tukka meinaa irrota päästä.

Satamasta jatkoimme kävelyä rannan suuntaisesti kohti vanhaa kalastajasatamaa La Ponchea, missä kävimme syömässä Ravintola Le Pesquèriessa. Ravintolasta näkyi viistosti merelle ja hinnat olivat puolet edullisemmat kuin satamakadulla. Palvelu oli hyvää ja ravintola täynnä paikallisia.

20190728-093758-FR

20190728-143939-FR

20190728-094027-FR

20190728-094034-FR

La Citadelle

Lounaan jälkeen kiertelimme siksakkia vanhassa kaupungissa, kunnes päätimme kiivetä ottamaan valokuvia kaupungin yläpuolella sijaitsevasta linnoituksesta, La Citadellesta. Täältä saa ehdottomasti parhaat valokuvat itse St Tropez’n kaupungista, rannalla valkoisenaan hohtavasta hautausmaasta ja sen edessä kimaltavasta merestä.

Linnoituksessa sijaitsevassa merimuseossa, Musee d’Histoire Maritimessa voi tutustua kaupungin yli 500-vuotiseen merihistoriaan. Linnoitus on rakennettu heksagonin eli kuusikulmion muotoon ja sitä kiertää vallihauta. Sisältä linnoitus on kuin labyrintti ja sen vankityrmissä olisi ollut kiinnostava käydä piipahtamassa, mutta olimme liikkeellä sen verran myöhään, että museo oli ehtinyt jo sulkea. Kiersimme siis linnoituksen ympäri ja laskeuduimme toista reunaa takaisin Place de Lices -aukiolle.

20190728-113733-FR

20190728-164016-FR

20190728-114927-FR

20190728-115447-FR

20190729-132637-FR

Brigitte Bardot’n Pampelonne Beach

St Tropez’n vierailu ei ole täydellinen ennen kuuluisalla Pampelonne-biitsillä vierailua, joka sijaitsee noin kymmenen minuutin ajomatkan päässä St Tropez’n kaupungista. Kuvitelmissani Pampelonne näyttäytyisi Los Angeles tai Miami -henkisenä rantabulevardina, jonka varrelta löytyisi toinen toistaan hulppeampia bile-loungeja. Noooh, meidän kokemus oli hieman toisenlainen.

Alkuperäinen suunnitelma oli purjehtia tyylikkäästi rannan kuuluisimman ravintolan, Club 55:n valkoisille sohville makoilemaan, mutta parkkipaikan saaminen ei ollutkaan niin helppoa kuin kuvittelimme. Rannalle on muutama eri sisäänkäynti, mutta Club 55:n edessä oleva yleinen parkkis oli tietysti täynnä ja valet-pysäköinnistä tuntui kovin hassulta maksaa. Palasimme siis päätielle ja takaisin pohjoisen puoleiselle parkkipaikalle. Täältä löytyi hyvin tilaa. Vaihdoimme uikkarit autossa ja painoimme varpaat kuumaan rantahiekkaan. Musiikki raikui rantabaareista, meri loisti turkoosina ja ihmiset tanssivat hiekalla.

Tähän asti kaikki oli hyvin, kunnes tajusimme, että puolet ihmisistä tanssii ilman uikkareita! Eipä ihme, että tällä parkkipaikalla oli tilaa. Olimme päätyneet Pampelonnen nudistirannalle. Molemmin puolin tätä pientä julkista rantakaistaletta sijaitsi yksityisten ravintoloiden aurinkovarjoalueet. Meidän olisi siis ollut pakko kävellä useita satoja metrejä jompaan kumpaan suuntaan.

Lapset olivat jo sen verran väsyneitä, joten päätimme jäädä nudistirannalle ja löytää vain sellainen kohta, jossa näkyisi paljaita hanureita mahdollisimman vähän. En ollut aiemmin vieraillut nudistirannalla ja ilmiselvästi nudistietikettiin kuuluu se, että koko vartalo on täysin karvaton. Tällä nudistirannalla sai kuitenkin halutessaan pitää omat uikkarit päällä.

Pampelonnen vierailumme meni siis kutakuinkin niin, että parkkeerasimme ihan veden rajaan ja mah-dol-li-sim-man kauaksi muista ihmisistä. Kaikesta tästä liiallisesta “silmänruoasta” johtuen luikimme lopulta aika nopeasti muutaman nopean uintipulahduksen jälkeen pois. Nudistiudesta johtuen emme juurikaan ottaneet rannan suuntaan kuvia…Pampelonnesta jäin kaipaamaan 50-luvun charmia. Nousihan ranta kuuluisuuteen Brigitte Bardot’n elokuvasta And God created a woman.

St Tropez oli mukava pikku kylä, jossa rittää nähtävää juuri päiväksi. Hintatasosta johtuen en kuitenkaan suosittelisi kaupunkia majapaikaksi. Charmikkaampi ja tyylikkäämpi lähellä sijaitseva kylä voisi olla vaikkapa Saint Maxime tai peräti Antibes, josta kirjoitin muutama viikko sitten.

20190728-174815-FR

20190728-182253-FR

20190728-184417-FR

20190728-184954-FR

You may also like

1 comment

Tarinoiden taival • Cannes - brunsseja, kattobaareja ja asuntonäyttöjä 23 syyskuun, 2019 - 06:57

[…] Joku on keksinyt todellisen paremman arjen innovaation: parkkihallituoksun! Siis kyllä, ensin St Tropez’n parkkihallin nahkanojatuolit ja nyt hallituoksu. Petri kertoi, että hallissa oli juuri vaihtunut kuukauden tuoksu. Alla […]

Reply

Leave a Comment

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.