Home Eurooppa Vauvaloma Euroopassa – Lauran ensimmäinen matka

Vauvaloma Euroopassa – Lauran ensimmäinen matka

by Timo Hirvonen
Vauvaloma Euroopassa
Tarinoiden taival:FacebooktwittermailFacebooktwittermail

Lähes 11 vuotta sitten matkustimme ensimmäistä kertaa lapsen kanssa ulkomaille tuoreina kolmekymppisinä vanhempina. Sama rakkaus matkustamiseen polttelee edelleen, vaikka reissuja on kertynyt kymmeniä ja taas kymmeniä tuon matkan jälkeen. Tästä alkaa vauvaloma Euroopassa!

20070722-183319-FR

Vauvaloma Euroopassa – mistä on kysymys?

Moni on kysynyt meiltä vinkkejä lasten kanssa matkustamiseen ja siihen, miltä matka ensimmäistä kertaa lapsen kanssa tuntuu ja näyttää. Aika kuultaa muistot, joten on parasta turvautua päiväkirjaan.

Aloitimme kirjoittamaan matkablogia Lauran ensimmäisestä matkasta, koska halusimme tallettaa kaikki fiilikset, koetut nähtävyydet ja tuon ajatusmaailman ylös. Blogia kirjoitimme omaksi ja perheemme iloksi päivittäin aina matkustaessamme. Perhematkabloggaajia meistä tuli siis jo kauan aikaa ennen kuin Tarinoiden taival sai alkunsa.

Laura oli Euroopan autolomamme alkaessa 8 kuukautta. Matkan aikana hän sanoi ensimmäisen sanansa, nousi ylös tukea vasten ja otti ensimmäiset askeleensa. Matka oli ikimuistoinen siis monella tapaa.

Tervetuloa siis aikamatkalle yhden lapsen perheeseemme ja Lauran ensimmäiselle ulkomaanmatkalle. Seuraavaksi pääset lukemaan neljän matkapäivän päiväkirjamuistot. Tekstin lopusta löytyy vielä pohdintaa siitä, mitä päiväkirjan lukeminen jälkikäteen herätti.

20070723-140354-FR

Matkan reitti, nähtävyydet ja kesto

Helsinki – Rostock – Hampuri – Pariisi – La Lude/Loire – Mervans/Burgundi – Nancy – Luxenburg – Burg Rheinfels/Saksa – Wartburg – Berliini – Rostock – Helsinki

Päiväretket Loiren laakson talolla Ranskassa:
Château Saumur
Grenellen viinitila
La Fleche ruokamarkkinat
Château Azay-le-Rideau
Château d’Usse

Päiväretket Burgundin talolla Ranskassa:
Chablis
Larochen viinitila
Chateâu de Pierre de Bresse
Dijon
Château d’Arlay
Beaune
Chalon-Sur-Saône

20070716-174831-FR

Matkan kesto ja seurue:

Reissussa vietimme lähes kuukauden 10.7.-7.8.2007 välisenä aikana. Yövyimme kahteen eri otteeseen viikon verran omassa talossa, mikä oli täsmälleen oikea vaihtoehto lapsen kanssa. Pakkaaminen ja paikasta toiseen siirtyminen vievät enemmän voimia kuin päiväretkeltä palaaminen samaan tukikohtaan. Toinen taloista sijaitsi Loiren laaksossa ja toinen Burgundissa.

Timon vanhemmat olivat reissussa kanssamme puolitoista viikkoa. Lisäksi reissussa käväisi myös muuta perhettä ilostuttamassa meitä. Oman perheen kesken vietimme kuitenkin suurimman osan aikaa eli 2,5 viikkoa.

20070714-200217-FR

Miten liikuimme?

Heini, Laura ja Irma (Timon äiti) lensivät Helsingistä Pariisiin. Timo ja Hanski (Timon isä) ylittivät Itämeren autolautalla Rostockiin ja ajoivat Hampurin kautta Pariisiin, josta jatkoimme matkaa yhdessä. Paluu oli jälleen Rostockin autolautalla.

20070712-124839-FR

20070801-094336-FR

20070803-180052-FR

20070803-190827-FR

Päivä 4: Notre Damen gargoylet

Aamulla tuntui siltä, ettemme olisi nukkuneet ollenkaan, koska Laura heräsi useaan kertaan ensin juhliviin pariisilaisiin, sitten kolisteleviin roskakuskeihin ja viimeiseksi vielä masuvaivoihin. Onneksi hän otti unet vielä aamuseitsemästä yhdeksään asti, jolloin nukuimme paremmin kuin koko yönä. Herätessämme ulkona paistoi aurinko ja kaikilla oli hyvä fiilis.

20070713-150839-FR

Lounaalle suuntasimme tunnelmalliseen Le Regent ravintolaan, jonne myös lapset olivat tervetulleita, kuten joka paikkaan Ranskassa. Lauran kärrytkin kannettiin kapeita ja jyrkkiä portaita ylös non-fumé nurkkaukseen. Pyöreän pöydän ympärillä ihailimme kadun vilinää isoista ikkunoista.

Laura otti ravintolassa hyvät, lähes kahden tunnin unet vaikka ravintolan madame hakkasi keittiössä ruokahissiä varsin raivokkaasti. Vatsat täynnä suuntasimme metrolla kohti Pont Neuf –siltaa, josta hyppäsimme Seinen veneajelulle. Risteilyllä näki hienosti kaikki Pariisin tärkeimmät nähtävyydet, kuten Tour Eiffel, Notre Dame, Louvre, Petit et Grand Palais ja monta muuta. Ihanat, vanhat talot Seinen molemmin puolin olivat kauniisti restauroidut ja parvekkeet täynnä kukkia. Räpsimme valokuvia ja lisäsimme aurinkorasvaa vuorotellen.

20070713-154534-FR

Risteilyn kuumuutta lähdimme pakoon pieneen kahvilaan, jossa nautimme sitruunasorbettia ja café au lait´ta. Notre Damen sisällä oli tummanpuhuva tunnelma ja upea kynttilämeri, kuten roomalais-katolisissa kirkoissa on tapana. Kirkon ulkopuolella Laura nauroi aivan tikahtuakseen puluille, jotka pyrkivät häntä karkuun. Meilläkin nousivat suupielet ylös.

Illalla natustelimme suihkun jälkeen täytettyjä patonkeja ja vetäydyimme yöpuulle jo puoli kymmenen aikoihin. Jospa tänä yönä Laurakin jaksaisi nukkua, kun nukahtaminenkin onnistui kerrankin kolmessa minuutissa…

20070714-121337-FR

20070712-192511-FR

Päivä 11: Loiren linnat

Aamu oli yhtä hässäkkää, kun isovanhemat lähtivät kotimatkalle ja me jatkoimme päiväksi tutustumaan lähikylien linnoihin. Auton kurvattua auringonkukkapeltojen taakse, ihmettelimmekin majatalon isäntiemme, Pamelan ja Steven kanssa kuinka hiljaista yhtäkkiä tuli. Puolisen tuntia myöhemmin mekin olimme jo matkalla, joten haikeat fiilikset unohtuivat pian.

Tänään oli puoliaurinkoista ja 25 c astetta lämmintä. Välillä ripsahti kepeät vesikuurot, jotka menivät pian ohi. Oikeastaan ilma oli juuri samanlainen kuin melkein kaikkina muinakin päivinä. Loiren laakson ilmasto on siis varsin miellyttävä ja sateiden ansiosta maisema vehreä.

Ajoimme läpi pienten kylien kohti Azay-le-Rideaun linnakaupunkia. Matkalla pysähdyimme ottamaan kuvia myös Langeaisin keskiaikaisesta linnasta (1491), joka valmistui muista vastaavista poiketen vain neljässä vuodessa. Ei linna kovin iso tai krumeluuri ollutkaan, mutta antoi kylälle silti komeat raamit.

20070715-093454-FR

Laura nukkui tunnin matkan Azay-le-Rideauhun ja kaupunkiin päästyämme pysäköimme auton todella viehättämän joen äärelle. Kukkaistutukset, kanaalit ja polveilevat vanhat talot toivat mieleen Strasbourgin. Istuimme vanhanaikaisille penkeille joen äärelle nauttimaan aamulla tutusta leipomosta haettuja croissantteja.

Heini kävi hakemassa kahvit läheisestä kahvilasta. Hauskaksi tilanteen teki se, että halusimme kahvit mukaan (a emporter), mutta kahvilalla ei ollut antaa kertakäyttömukeja. No Madame halusi kovasti palvella ja ranskalaisella ystävällisyydellä saimmekin kahvit posliiniastioissa tarjottimella. Siinä sitten taiteiltiin tarjottimen kanssa penkille nauttimaan fiinistä ranskalaisesta aamiaisesta. Lopuksi vain tarjotin ja mukit takaisin kahvilaan ja kaikki olivat tyytyväisiä. Kahvitkin maksoivat yhteensä 2.10 € ja olivat tähänastisen reissun parhaat.

20070720-113338-FR

20070720-115730-FR

Aamiaisen ja Lauran syöttämisen jälkeen käyskentelimme (Timon mielestä oijelsimme…) rauhallisesti kylän läpi turistitoimistoon ja sieltä kartan kera Château d’Azay-le-Rideaun porteille. Tämä kaikki siis teki yhteensä noin 300 metriä, joten kylän ydinkeskusta ei ollut koolla pilattu. Matkalla ihailimme myös pieniä kauppoja; charcuterie, boulangerie, pâtisserie jne. eli kaikille ruokaherkuille oli omat myymälät, joissa myytiin sen alan parhaita tuotteita. Aivan toisenlainen tunnelma kuin jättimarketeissa.

20070720-123950-FR

Château d’Azay-le-Rideau oli todella upea renessanssilinna (1529), jota ympäröi vallihauta joka puolelta. Turistioppaassa sanottiin, että linna on ’the most feminine castle of the neighbourhood’ ja sitä se todella oli pitsimäisine savupiippuineen ja torneineen. Kiersimme linnan ympäri ottaen valokuvia ja nukuttaen Lauraa, joka nukahti jälleen kiltisti juuri sopivaan aikaan linnaan tutustumista silmällä pitäen. Yksi linnan erikoisuus oli biljardihuone, jossa ylhäiset kuninkaalliset todella pelasivat biljardia!

Linnakierroksen jälkeen käppäilimme läheiseen pitseriaan, jossa nautimme ihan ok pitsat. Paikan kunniaksi on kuitenkin sanottava aivan loistava siideri, joka tuli ranskalaiseen tyyliin viinipullossa poksautettuna.

Kotimatkalle olimme jo lähtemässä viiden aikoihin ja matkan varrella ajattelimme bongata vielä läheisen Château d’Ussen. No pienen etsiskelyn jälkeen se löytyikin, tosin ei TomTomin ansiosta ensin. Muutoin niin hyvä navigaattori ei löytänyt linnaa ennen kuin ymmärsimme antaa kylän koko nimen sille.

20070720-163303-FR

Tämä linna oli Indren varrella ja kohosi ylväänä kukkulalla ja rakennustyyli mukaili sekä renessanssia että goottia (1400-1600 luvuilta). Olimme jo aika väsyneitä päivästä, joten päätimme tehdä visiitin pikakelauksella. Siispä Laura kantoliinaan syöttämisen jälkeen ja ripeä kävely linnan kappelissa, kuikuilu puutarhaan ylätasanteelta ja vartin ihmettely sisällä, josta siitäkin puolet ajasta meni vessajonossa…

Linnan sisäosat olivat aika rajoitetut ja tunkkainen ilma sekä erikoiset mallinuket juhlapuvuissa keskiajalta 1950-luvulle eivät jaksaneet innostaa. Linna oli yksityisessä omistuksessa, joten johtuneekohan sekalainen sisustus sitten siitä. No joka tapauksessa linna oli ulkopuolelta paljon hienompi kuin sisältä.

Timo oli saanut Lauralta voimia verottavan flunssan, joten Heini ajoi loppumatkan kotiin Lauran ja Timon nukkuessa molemmat suut auki ja päät kallistuneina samaan suuntaan. Varsin huvittavan näköistä. Timo haluaa huomauttaa, että rouva ja tytär nukkuivat menomatkalla samalla tavalla.

Farmilla olimme takaisin vasta seitsemän aikaan. Vaihdoimme kuulumiset uima-altaassa lilluvien Steven ja Pamelan kanssa ja pian olikin aika lähteä hoitamaan Lauraa, siivoamaan taloa ja pakkaamaan. Kaikki tämä kestikin sitten nelisen tuntia ja kymmeneltä nautimme tonnikala-makaronia ja muita jääkaapin jämiä. Olikin jo aivan sairas nälkä.

Yhdentoista aikaan tiskailimme vielä ja epätoivoa herätti aina jostain kaapista, pakastelokerosta tai sohvan takaa ilmaantuvien ruokatarvikkeiden löytyminen. Saa nähdä miten ihmeessä kaikki tavarat mahtuvat mukaan. Illan päätteeksi naputtelimme vielä matkablogia ja suunnittelimme huomista ajoreittiä. Päivän anti oli ehdottomasti yksi reissun parhaista ja harmittelimme kovasti, etteivät isovanhemmat olleet mukana jakamassa sitä.

20070714-125411-FR

Päivä 15: Dijonin ankat

Aamu alkoi tavanomaisesti Laura-vekkarin soidessa. Saimme hoidettua itsemme suhteellisen nopeasti autoon ja päiväretki kohti Dijonin kaupunkia saattoi alkaa. Matkaa oli vajaa 100 km ja se taittua reilussa tunnissa läpi pienten kylien, peltojen ja metsiköiden. Ajon aikana Heini kertoi turistioppaan tavoin kaupungin nähtävyyksistä ja historiasta. Dijon on kuuluisa ruokapuolella Dijon-sinapista ja pan d’epice:stä (Timo haluaa huomauttaa lausumisesta: pään de pis…) eli gingerbreadistä, joka on peruja ajalta, jolloin Dijon oli osa maustereittiä. Historiallisesti huomattavaa on upea 1600 – 1700-luvun arkkitehtuuri, josta on kiittäminen ’Les Ducs de Bourgogne’ eli Timon mukaan Burgundin ankkoja…

Dijonin historiallisen vanhan kaupungin nähtävyyksineen kiertää ulkoapäin muutamassa tunnissa ja arkkitehtuuri on tosiaan silmiä hivelevää. Kattotiilet ovat kelta-puna-vihreitä ja kuvioitu eri tavoin –tämäkin kaupungin oma erikoisuus. Erityisesti Hôtel de Vogüe, 1600-luvun kartano oli tästä hyvä esimerkki.

Osa Dijonin taloista on keskiaikaisia ja osa renessanssin ajoilta, jolloin patsaissa ja koristeluissa ei kitsasteltu. Dijonin sydän on Palais des Ducs eli herttuoiden palatsi ja sen edessä oleva suuri samojen äijien mukaan nimetty aukio, joka on täynnä toinen toistaan kalliimpia turistiravintoloita. Emme missään nimessä eksyneet niistä yhteenkään. Palatsi toimii nykyään taidemuseona, Músee des Beaux Arts.

20070731-124134-FR

1200-luvun goottikirkko Notre Dame (kyllä saman niminen kuin Pariisissa) nousi jylhänä. Kirkon erikoisuus oli toisella seinustalla kellottava chouette eli pieni pöllöpatsas, jota hipelöimällä saa tuntuvasti lisää onnea. Emme tietenkään voineet ohittaa sitä ilman muutamaan tomeraa hipaisua. Pöllö oli hioutunut sileäksi monista kosketuksista. Kirkon sisäosa oli peruskauraa ruusuikkunoineen, holvikaarineen ja madonnapatsaineen.

Toinen kaunis kirkko, St Michel oli puolestaan rakennettu 1400-1600-luvuilla ja kahden tornin muodostama fasadi oli kirjailtu täyteen enkelireliefejä ja patsaita Raamatun eri kertomuksista. Ei ihme, että rakentamiseen meni se 200 vuotta.

Oli vaihteeksi mukava katsoa ihmisvilinää, kun viime ajat olemme pyörineet enimmäkseen pikku kylissä. Kauppahallien ympäristöön oli pesiytynyt useita kymmeniä pieniä markkinakojuja, joista myytiin ruokaa, koruja, vaatteita ja käsitöitä. Tällä kertaa emme ostaneet mitään. Laura nukahti kärryjen roilotukseen mukulakivillä ja me päätimme istahtaa pienen kävelyn paella-lounaalle pieneen ravintolaan. Luonnollisesti tyttö heräsi saatuamme annokset eteen, mikä ei sinällään menoa haitannut. Pyysimme tarjoilijaa lämmittämään, chauffer, samalla Lauran pilttipurkin, joka tuli sitten takaisin hienosti omalla lautasellaan servietin ja aluslautasen kera. Liekö hyvä esillepano vaikuttanut asiaan, mutta sapuskat maittoivat ilman suurempia ponnisteluita.

20070731-171428-FR

Tässä vaiheessa alkoikin sitten jälleen satamaan, joten päädyimme pitelemään sadetta ostoskadun kauppoihin, joista löysimme Lauralle kauniita vaatteita ja Heinille alusvaatteita yli 50% alennuksella. Tässähän melkein jo säästi…Edellä mainittujen kirkkojen, palatsien ja aukioiden ihmettelyn jälkeen palasimme autolla pieniä, keskiaikaisia kujia pitkin.

Talolla olimme takaisin puoli kuuden maissa ja ilta kului tuttuun tapaan Lauran kanssa telmiessä ja ruokaa laittaen. Oman säväyksen toi vielä astianpesukoneen käynnistäminen – ranskalaisia ohjeita kun piti hetki tavata. Illalla aurinkokin pilkisti hetkeksi.

20070715-131324-FR

Päivä 17: Beaunen viinit ja Hôtel Dieu

Aurinkoinen aamu tervehti jälleen makuuhuoneen kattoikkunoita availlessa. Timo nukkui lievää päänsärkyä pois Heinin ja Lauran hipsiessä alakertaan aamutoimiin. Tilan isäntä huikkasi bonjourit avatessamme sekä aamu- että iltaterassin pariovet. Tilan emäntä puolestaan toi viereisen maatalon tuoreita munia ja kutsui meitä salaattilounaalle kanssaan (tai niin ainakin Heini ymmärsi…). Olimme kuitenkin lähdössä pian päiväretkelle Burgundin kuuluisampaan viinikaupunkiin Beauneen, joten salaatit jäivät tällä kertaa väliin.

20070723-210342-FR

Lauran aamu-unien jälkeen lastasimme taas vaunut, hoitokassit, kameran, Lauran sapuskat, lelut, sateenvarjot, pitkähihaiset, vesipullot ja vaikka kuinka paljon muuta tavaraa autoon. Tuli taas todellinen mustalaisvankkuriolo jo pelkälle päivämatkallekin lähtemisestä. Matka oli jälleen sopiva eli noin 50 minuuttia.

Beauneen päästyämme oli jo varsin kuuma, joten ensi töiksemme etsimme mukavan ja ennen kaikkea varjoisan terassiravintolan. Timo valitsi makoisan croque monsieurin eli paistetun kinkku-juustoleivän friteillä ja Heini lohisalaatin. Tällä kertaa tilaus meni täysin nappiin ranskaksi. Tässähän ollaan jo varsin loistavia ranskankielentaitajia…Laura huvitutti kanssaruokailijoita pyllistyksillä, ääntälyillä ja nenän rypistyksillä.

20070729-205211-FR

Lounaan jälkeen oli energiaa lähteä tutustumaan kaupunkiin. Beaune on keskellä Burgundin kuuluisimpia viinialueita (mm. Nuit-St-Georges, Pommard, Vosne-Romanée, Vougeot, Montrachet…), joten kaupungin pikkukujat olivat täynnä viiniaiheisia kauppoja ja viinimyymälöitä.

Beaunen kuuluisin nähtävyys on kuitenkin Hôtel Dieu eli charity hospital, jonka mekin löysimme vihdoin kierrettyämme varmaan kilometrin koko talokompleksin ympäri päätyen täsmälleen samaan paikkaan josta lähdimme. L’entrée oli vain piiloutunut kätevästi rakennustelineiden alle.

20070726-153715-FR

Hôtel Dieu näyttää ulospäin ennemminkin palatsilta kuin köyhien sairaalalta. Talo on säilynyt erinomaisesti keskiajalta lähtien (1443) ja jälleen värikkäät kattotiilet olivat häikäisevän upeat. Tämä värikäs kattotiiliarkkitehtuuri on lähtöisin juuri tästä paikasta, josta se sitten levisi koko Burgundiin. Sairaalan perustaja oli Nicolas Rolin, joka toimi erään Burgundin herttuan neuvonantaja. Hän huomasi köyhien hädän satavuotisen sodan jälkimainingeissa. Sairaalasta tuli erittäin kuuluisa, jonne lahjoitettiin paljon arvokasta taidetta ja sairaalan toimintaa tuettiin eri lahjoituksin. Tätä kautta siitä tuli todellinen ”Palace of the poor” arkkitehtuurin lisäksi myös sisäpuolelta.

Hôtel Dieu oli todella mielenkiintoinen nähtävyys. Palatsin eri osat käsittivät mm. keittiön, sairaalan oman apteekin, taulukokoelman, kappelin ja ennen kaikkea itse sairaalaosaston, joka oli yhtenäistä tilaa kappelin kanssa. Sairasvuodeosasto oli sitten jotain mitä emme olisi koskaan voineet odottaa.

20070726-153942-FR

Tämä Grande Hall ”Pôvres” nimisen tilan katto ja seinät olivat täynnä siihen maalattuja taideteoksia Pietarin Sikstuksen kappelin tavoin. Itse halli oli yhtä järkyttävän suurta tilaa aivan kuin roomalaiskatolisen kirkon keskilaiva päätyen kappeliosaan, joka puolestaan oli kuin kirkon alttariosio lasimaalauksineen, urkuineen, kuoropenkkeineen ja Kristus-patsaineen. Kappeli oli erotettu vuodeosastosta puisella kaariportilla, mutta yläosa oli hallin kanssa yhtenäistä tilaa.

Itse vuoteet olivatkin sitten toinen ihmetyksen aihe. Pitkän hallin molemmin puolin oli kymmeniä peräkkäin olevia ja toisiinsa kiinnitettyjä luksuskatosvuoteita. Vuoteiden peitot ja katokset esiripun oloisine suojaverhoineen olivat tummanpunaista brokadia ja lakanat alla hohtavan valkoisia. Katokset oli veistetty jalopuusta ja jokaisen eteen oli liitetty siihen yhteneväinen pieni yöpöytä ja jakkara. Katosrivistön takana oli puolestaan kirjaillut puuarkut, nekin toisissaan kiinni, jonne potilaat pystyivät tallettamaan omat vaatteensa ja muut tavaransa. Ruokailun ajaksi potilaan siirsivät pöydät ja tuolit hallin keskiosaan molemmilta puolin, jolloin hallista muodostui yksi pitkä ruokapöytä. Kaikki tämä oli jotain aivan käsittämätöntä.

Hôtel Dieun kolmas erikoisuus oli Roger Van der Weydenin sairaalalle (1400) varta vasten maalaama 9-osainen alttaritaulu, joka kuvaa Raamatusta tuttua viimeistä tuomiota. Teos oli pelottavan vaikuttava. Keskellä taulua seisoo Kristus tummanpunaisessa vaatteessa oikeassa kädessään fleur-de-lys ohjaamassa kohti taivasta ja vasen käsi alaspäin tuomitsemassa ikuiseen kadotukseen. Kristuksen edessä oli arkkienkeli Mikael herättämässä ihmisiä kuolleita, jotka murtautuivat alastomina maan sisältä. Kristuksen molemmin puolin oli 6 apostolia sekä pyhimyksiä katselemassa tuomitsemista. Hätkähdyttävin osa teosta oli kuitenkin ihmiset, jotka vasemmalla puolella vääntelehtivät muodottomissa asennoissa alastomina tippuen alas liekkeihin. Oikealla puolella puolestaan onnekkaat riemuitsivat astellessaan kohti taivaan portteja ja paratiisia.

Maalausta voisi kuvata sanalla julma. Sekä aihe että niissä kuvatut ihmiset olivat melkein rumia julmuudessaan, mutta Jumalan pelko taisi olla taulun sanoma sairaalassa oleville. Taulun ihmettelyä häiritsi vain Madame de pipiin työkaveri Mademe de hyshys, jonka tarkoitus oli tukkia kaikkien tauluhuoneessa olijoiden suut. Todella raivostuttava hahmo. Laura luonnollisestikaan ei totellut hänen hyssyttelyitään vaan kiljahteli Madamen tuijotellessa meitä paheksuvasti ja luritellessa ranskankielisiä käskyjä meidän suuntaan.

Lounaassa ja Hôtel Dieu:ta ihastellessa menikin niin paljon aikaa, joten päätimme ditsata muut nähtävyydet ja lähteä kävelemään yhden viinikaupan kautta auton suuntaan. Kaupan ystävällinen monsieur opasti meitä englanniksi Burgundin viinin saloihin. Saimme kuulla, että punaviinit tehdään pinot noir –rypäleestä ja valkoviinit chardonnaystä.

Oppitunnin ja maistelun jälkeen ostimme häneltä kolme pulloa alueen erikoisuuksia, kaikki siis punaviinejä. Chambertin Clos de Beze Grand Cru vuodelta 2004 oli kallein ostos ja se on tarkoitettu säilytyttäväksi n. 10 – 15 vuotta. Corton Grand Cru vuodelta 1996 on valmis nautittavaksi jo nyt, mutta on hyvää vielä seuraavat 5 vuotta. Lopuksi vielä Chopin ja Filsin Les Bas de Combe, 2005 Nuit-St-Georges –alueelta on valmis juotavaksi jo nyt. Parin kympin hinnalla sen voi jopa juoda kotona. Muut viinit jäävät odottamaan tulevaa viinikellaria ja juhlatilaisuuksia, joissa ne voi juoda yhdessä meille tärkeiden ihmisten kanssa. Ostoksiin tyytyväisinä lähdimme viiden aikoihin kohti taloa. Ruuhkilta ei tosin Euroopassa aina voi välttyä…

20070728-141925-FR

Talolla Heini vielä jutteli ranskaksi tilan isännän kanssa. Keskustelu meni jotenkin seuraavasti: Heini: “ah, la piscine – beaucoup de travaille” ja osoittaa uima-allasta ja siellä auringonpaahteessa raatavia työmiehiä tarkoittaen, että uima-altaan teossa on paljon hommaa. Monsieur: “oui…blaablaablaablaablaablaa…c’est un mois retard”. Heini nauraa kevyesti ymmärtäen, että Monsieur on eläkkeellä, retardé ja onneksi työmiehet tekee työn hänen puolestaan. Monsieur katsoo hieman ihmeissään ja häipyy vähin äänin uima-altaan suuntaan. Heini tajuaa samassa, että Monsieur tarkoitti, allas on kuukauden aikataulustaan myöhässä. Eiiiih…noloa.

20070725-202926-FR

Tapahtuu vähän myöhemmin illalla: Monsieur kysyy oliko mukava päivä. Heini vastaa, että kyllä oli ja Beaune oli une ville trés jolie. Sitten Monsieur kysyy mitä muuta olemme nähneet täällä olomme aikana. Heini yrittää selostaa, että eilen kävimme Dijonissa, mutta käyttikin espanjankielistä ayer-sanaa eiliselle, jota herra ei puolestaan ymmärtänyt. Monsieur jatkaa sitten vous connaissez? Eli tunnemmeko Dijonista tuttavia, johon Heini vastaa oui oui luullen, että puhutaan Dijonissa visiteerauksesta edelleen. Eiiiiih – taas pieleen. Olisikohan pitänyt kerrata sitä ranskaa vähän etukäteen…

Illalla saimme aamun luomumunista ja emännän tuomasta tilan omasta salaatista makoisat raaka-aineet illallissalaattimme. Samalla selvisi myös se, että emäntä ei aamulla kutsunutkaan meitä salaatille heille vaan halusi tarjota meille omaa salaattiaan ruokatarpeiksi. Jopa oli taas ymmärretty. No olimmekin niin väsyneitä, että tekosyyksi kieltäytyä harjoiteltu: votre bébé est trés fatiguée –sai jäädä toiseen tilanteeseen.

Upea auringon lasku muuttui nopeasti säkkipimeäksi terassipatjoilla blogia kirjoittaen makoisa burgundilaispunaviini ja U2:n loistava musiikki seuranamme.

20070725-202941-FR

Kesäloma 2007, Loppusanat

Reissu oli oikein onnistunut ja reppuun kertyi jälleen edellisten matkojen tapaan paljon mahtavia kokemuksia. Päällimmäiseksi jäi mieleen Ranskan kauniit maalaismaisemat, upeat linnat ja viehättävät kylät. Ranskalainen tapa elää tuntui myös miellyttävältä. Tuntemattomatkin tervehtivät kaduilla, lapset olivat tervetulleita kaikkialle, ruoka oli poikkeuksetta aina hyvää ja kulttuuria sekä nähtävää olisi riittänyt meidänkin kiertämillä alueilla viikoiksi tai jopa kuukausiksi.

Muutimme mieltämme myös ranskalaisista viineistä. Valkoviinit ja shampanjat ovat toki aina kuuluneet suosikkeihimme, mutta reissun aikana tutustuimme moniin miellyttäviin rosé- ja punaviineihin. Viinitiloja olisi voinut kierrellä enemmänkin, mutta se olisi vaatinut ehdottomasti paljon enemmän etukäteissuunnittelua ja eri viinityyppien maistelua. Larochen tila, Chablissa oli suunnittelusta johtuen ehdottomasti onnistunein visiitti.

Saksa näytti meille parhaat puolet. Reinin varren maisemat olivat sadunomaiset ja Berliinistä pidimme molemmat. Siellä parasta oli Nykin tapaan ihmiset ja omalaatuinen kaupunkikulttuuri. Heini innostui Saksan reissun ansiosta valitsemaan syksyn iltojen ratoksi saksan keskustelukurssinkin koulusta.

Lauran kanssa matkustaminen oli helpompaa kuin uskalsimme odottaa. Oman reissurytmin löydyttyä onnistuivat päiväretken ilman turhia paineita ja siirtymäajot kivuttomammin. Emme juuri joutuneet tinkimään nähtävyyksistä tai kaupungeista, joissa halusimme käydä. Toki päiväretkien pituus oli aika paljon lyhyempi emmekä olleet kertaakaan ulkona yhdeksää pidempään. Lauran rytmi toi uusia ja erilaisia kokemuksia ja ”pakotti” nauttimaan hitaammasta menosta.

20070730-084850-FR

Vuokratalot toivat omalta osaltaan myös helppoutta lapsen kanssa matkustamiseen. Välttämättömän tavaran määrä niin järkyttävä, joten pakkaamisen/purkamisen minimoiminen vähensi stressiä aika tavalla. Oli myös helppoa, ettei tarvinnut siirtyä joka yö uuteen paikkaan vaan pystyimme tekemään käteviä päiväreissuja taloilta.

Kuukauden mittainen matka oli meille sopiva, koska silloin ei tullut hätä haukata kaikkia nähtävyyksiä yhdellä kertaa ja muutama ylimääräinen päivä antoi tilaa muuttaa suunnitelmia. Tänä vuonna pitkän breikin Euroopassa mahdollisti myös Timon 2 kuukauden mittainen kesä-isyysloma. Kuukausi kotona reissun jälkeen oli luksusta, kun edellisiltä reissuilta on usein menty suoraan lentokoneesta töihin lomapäivien ollessa kortilla.

20070726-142615-FR

Pitkällä reissulla on mukavaa, kun on välillä seuraa. Tänä vuonna saimme nauttia hauskoista hetkistä Timon vanhempien kanssa. Kun lomalla on mukana ystäviä tai perhettä, pystyy lomasta nauttimaan ihan eri tavalla. Iltaa on hauskempi viettää isolla porukalla ja aina joku keksii jotain hauskaa tekemistä tai kokemista. Sitten on taas mukavaa olla vain oman perheen kesken. Näiden yhdistelmä on meistä paras.

Tämän vuoden Euroopan reissu oli kaikkinensa aivan erilainen kuin ennen, joka tietysti oli Lauran ansiota. Hänen kehitystä ja iloa oli hienoa seurata. Suurin reissunähtävyys oli siis tyttö itse ja hänen kautta mekin opimme nauttimaan pienistä asioista -niiden hienojen isojen nähtävyyksien lisäksi. Milloinkohan päästään taas Matkalle?

20070804-205351-FR

Mikä päiväkirjaa lukiessa yllätti?

Näin jälkikäteen päiväkirjaa lukiessani yllätyin ehkä eniten siitä että lähes kaikkien päivien tarina alkoi kuvauksella siitä, miten yö oli sujunut: olimmeko saaneet nukkua vai emme. Toisaalta hyvät yöunet määrittelevät pitkälti sen, mitä päivisin jaksaa nähdä. Toinen yllättävä asia oli se kuinka paljon asioita ehdimme ja jaksoimme kuukauden aikana nähdä siitäkin huolimatta, että reissasimme alle 1-vuotiaan kanssa.

Olimme siis hyvin samanlaisia reissaajia jo tuolloin kuin nyt kolmen lapsen kanssa. Nähtävyyksien määrää toki selittää se, että Euroopassa päivämatkat ovat lyhyitä ja tottakai isovanhempien lastenhoitoapu antoi lisävoimia itse kullekin. Linnabongareina ja viininharrastajina ehdimme nähdä juurikin ne nähtävyydet, joita muutenkin olisimme käyneet katsomassa. Linnapuutarhat ovat muuten paljon hauskempia kuin leikkipaikat.

Koko matkapäiväkirjan tarinaan voi tutustua tästä linkistä. Sarjan seuraavassa osassa pääsette lukemaan Emman ensimmäisestä matkasta ulkomaille.

Vinkkejä lasten kanssa matkustamisesta löydät seuraavista postauksista:

Lasten kanssa maailmanympäri – vinkit miksi ja miten

10+1 faktaa maailmanympäri lasten kanssa

Autoloma Kroatiassa – näin onnistut

20070721-143819-FR

You may also like

1 comment

Miika & Gia | matkakuume.net 2 huhtikuun, 2019 - 22:41

En kestä! Ihania kuvia! Ja oli vähän erilainen meininki kun yhden kanssa meni vaan ympäri ämpäri maita ja mantuja. Huikean road tripiin ootte tehneet!

Reply

Leave a Comment

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.