Home Other Pohdintaa & oppeja vuosikymmenen haalistuessa

Pohdintaa & oppeja vuosikymmenen haalistuessa

by Timo Hirvonen
Tarinoiden taival:FacebooktwittermailFacebooktwittermail

Katson selkä suorana taaksepäin. Viimeiset 10 vuotta ovat olleet elämäni kokemusrikkaimmat niin hyvässä kuin pahassakin. Tänään haalistuva vuosikymmen on opettanut eniten valintojen merkityksestä, muutosuskalluksesta, kiitollisuudesta ja onnesta.

20190722-203830-FR

You only live once but if you do it right – one is enough -Mae West

Elämää ja matkoja 2010-2019

2010

Asuimme Kilossa ensimmäisessä omistusasunnossamme. Kolmio omalla pihalla tuntui hurjalta hypyltä aikuisuuteen joitain vuosia aiemmin. Vuonna 2010 olimme Timon kanssa vähän päälle kolmikymppisiä, jotka elivät hyvin elämäntäyteistä lapsiperhearkea. Emma oli kolme ja Laura neljä vuotta. Tytöt olivat pieniä, joten muistan rakastaneeni nelipäiväistä työviikkoa yli kaiken, jolloin viikonloppuun laskeutuminen alkoi jo torstaina. 2010 kiireisimmät vauvavuodet olivat jo ohi ja elämää rytmittivät muumimaailmat, linnanmäet, risteilyt ja mökkeilyt eri puolilla Suomea. Tytöt olivat mitä parhaassa puuhaiässä, mikä oli hauskaa, mutta myös uuvuttavaa. Aloitimme pikku hiljaa pohtimaan asunnonvaihtoa suurempaan. Siitä tulikin sitten kahden vuoden projekti, kun mikään ei säväyttänyt emmekä halunneet muuttaa vain huviksemme.

2010 ensimmäinen reissu ulkomaille oli juuri tuosta lapsiperhearjesta irtautumista, kun vietimme Timon kanssa romanttisen viikonlopun Pariisissa.  Kesällä vietimme koko kuusi viikkoa Pohjois-Espanjassa ja Riojan alueella. Kotiin lensimme Ranskan puolelta Biarritzista, johon rakastuimme kovin vaikka saimme kärsiä loman viimeiset päivät koko perhe vatsataudissa pienessä hotellihuoneessa. Muistan pidelleeni Lauran tukkaa, kun me molemmat helpotimme oloamme roskikset sylissä. Emma ja Timo olivat vallanneet hotellihuoneen ainoan kylppärin.

Ulkomailla yhteensä 1,5 kuukautta.

20100705-195109-FR

20101109-123358-FR

2011

Vuosi 2011 alkoi hiihtolomareissulla Leville, missä heräsi ajatus opintovapaasta. Olin jo vuosia opiskellut kandia Helsingin kauppakorkeassa ja tarkoitus oli hakea Hankenille maisteriohjelmaan ja jäädä kahden vuoden opintovapaalle. Ei siinä sitten keväällä pitkään mennyt, kun kävin pääsykokeissa ja aloitin opiskelijaelämän. Herranjumala kuinka helppoa elämä oli. Vein lapset kymmeneksi hoitoon, kävin luennoilla ja tein koulutehtävät päivän aikana. Lapsia olin hakemassa jo kolmen aikoihin. Iltaluennot onnistuivat, kun vaihdoimme lapsia läpystä välillä jopa bensa-asemalla.

Vapaudentunne oli valtava, kun olin viettänyt kolme vuotta kotona perä jälkeen syntyneiden tyttöjen kanssa ja äitiyslomien jatkuessa muutaman kuukauden vanhempainvapailla välissä. Töihin paluu vuotta paria vuotta aiemmin ei aiheuttanut yhtä suuria onnentunteita kuin opiskelu ihan vain omaksi iloksi. Tutustuin uusiin ihaniin opiskelukavereihin ja vihdoin ja viimein sitsien ja vuosijuhlien maailmaan.

Elimme hyvää ja helppoa elämää, jota rytmittivät kummilasten ja ystävien lasten syntymät, muut lastenjuhlat ja rippikoulut.

Reissurintamalla vietimme jälleen koko kuukauden Euroopassa autolomalla. Tällä kertaa matka suuntaui toistamiseen Ranskan Loireen linnoja ihailemaan ja Normandian jylhille rannoille. Pariisin Disneyland oli tytöille vuoden kohokohta toisin kuin meille aikuisille…Puuh.

Ulkomailla yhteensä 1,5 kuukautta.

20110709-112534-FR

20110224-171057-FR

2012

Aah, rakkauden vuosi 2012. Järjestimme ystävillemme ihanat pirskeet Timon ja minun 20-vuotisyhdessäolon kunniaksi. Muistan ihmetelleemme kuinka aika kuluu niin nopeasti ja eihän siitä kauan ole, kun tapasimme. Eh, 20 vuotta silloin ja nyt parin vuoden päästä hivottelemme 30-vuotispäiviä. Hurjaa!

Keväällä aloitin puolentoista vuoden opintovapaan jälkeen uudessa työpaikassa ja väänsin iltapuhteina gradua. Siitä ajasta opin korvatulppien käytön ja kurinalaisen ja tavoitteellisen kirjoittamisen. Lauran kouluun meno alkoi jo häämöttämään elokuussa, joten keväällä laitoimme isompaa vaihdetta silmään asuntonäyttöjen osalta. Vuorotellen gradua ja vuorotellen asuntonäyttöjä sunnuntaisin. Ei ehkä sitä hohtoisinta elämää, varsinkin kun uudessa työpaikassa en ollut enää lyhennetyllä työajalla. Asuntoa ei vain löytynyt ja omasta asunnosta oli jo aika muuttaa pois myymisen jälkeen. Siinä tilanteessa muutimme Timon vanhempien vuokrakämppään ja he palasivat Timon äidin lapsuudenkotia asuttamaan. Ihan kiva, mutta muutimme sitten kolmiosta kaksioon ja kämppä oli täynnä huonekaluja niin sisällä, ulkona pressun alla kuin varastossakin.

Kesäksi lähdimme haukkaamaan happea Sveitsiin ja Italiaan. Sveitsin vuoret tekivät vaikutuksen ja Italian ruoka oli aina yhtä herkullista.  Loman jälkeen löysimme unelmiemme Kannus-talon, joka oli juuri valmistunut. Muutamassa päivässä talo oli meidän ja Laura pääsi aloittamaan ekan luokan kodin vieressä.

Syksyllä kävimme Timon kanssa kahdestaan kaupunkireissulla Wienissä.

Ulkomailla yhteensä 1,5 kuukautta.

20120705-203219-FR

20110224-173009-FR
2013

Vuodet rytmittyvät lasten syntymien ja matkojen mukaan. Siskoni esikoinen syntyi 2013, mikä oli koko perheelle suuren onnen hetki. Samaisena vuonna sain graduni vajaan vuoden tiukan kirjoittamisen jälkeen valmiiksi ja vietimme valmistujaisia puutarhassamme. Olin 35 vuotta ja todella ylpeä maisterin papereista. Ylpeämpi kuin aiemmista tutkinnoistani tai työpaikoistani. Siitä olikin kiva aloittaa pihan rakentaminen kaivinkoneella, kun “luppoaikaa” vapautui gradun ja kodin etsimisen osalta. Luonnollisesti teimme kaiken itse ja ystäviemme lihasvoimalla.

Kesälomareissu suuntautui yllätys yllätys Ranskaan. Tällä kertaa lensimme Nizzaan ja ajoimme rantaa pitkin lähes Espanjan rajalle. Carcassonen linnoitus oli upea. Muita vaikuttavia paikkoja olivat  Avignon, Château-neuf-du-pape ja Aix-en-Provence, joissa päätimme tulla käymään vielä uudelleen. Provencen alueeseen rakastuimme. Täällä heräsi myös ajatus vielä yhdestä vauvasta. Antaisimmeko vauvalle mahdollisuuden vai jatkanko täysillä ulkomaankomennukselle pyrkimistä työpaikkani kautta. Lopulta perhe voitti, kun jäin pohtimaan Sveitsin komennusta Etelä-Amerikka vastuualueena perhesyistä. Muut vastaavissa asemissa olevat henkilöt olivat lapsettomia ja tekivät ympäripyöreitä päiviä. En halunnut samaa ja tämän jälkeen ulkomailla työskentelyn hohto alkui hiipumaan.

Ulkomailla yhteensä 1 kuukausi.

20130701-155314-FR

20130525-212609-FR

2014

2014 oli vedenjakaja, kun Emmakin tuli aloittamaan koulun ja päiväkotikuskailut loppuivat. Hurraa! Voiko elämä ollakaan näin helppoa. Siksi vuoden alussa aloitimme suunnittelemaan roadtrippiä jenkkeihin. San Francisco ja Pasicific Coastal Highway olivat juuri niin hienoja kuin olimme kuvitteleetkin. Tykästyimme amerikkalaisten ystävällisyyteen ja kaiken helppouteen. Tännekin pitää vielä palata, ajattelimme.

Muutaman vuoden yrittämisen jälkeen olimme jo luopumassa koko vauvahaaveesta. Päässä jyskytti vain se, että olen pian 38 ja riskit vauvan terveyden osalta kasvavat koko ajan. Loppusyksyllä saimme ihania uutisia: olen raskaana! Tytöt eivät melkein millään uskoneet sen olevan totta! Koko perhe oli onnesta soikeana.

20140713-045013-FR

20140707-040603-FR

2015

Helmikuussa, kuudennella kuukaudella raskaana ollessani sain kuulla, että pieni herneenkokoinen patti rinnassani on syöpä. Maailma musteni. Minut leikattiin viikon päästä diagnoosista ja hoidot alkoivat kahden viikon päästä leikkauksesta. Helmikuusta toukokuuhun olivat elämäni hirveimmät. Kärsimys ei kaunista. Ei minusta tullut yhtään sen parempi ihminen. Kiitollinen kyllä Timon tuesta, lapsistani, molempien lapsuudenperheiden ja ystävien tuesta. Sitä kiitollisuuden tunnetta eivät riitä sanat kuvaamaan.

Toukokuussa kolmen päivän synnyttämisen jälkeen Hanna, onnen ja elämän lapsi saapui maailmaan. Hän oli terve ja hän tarvitsi minua ja meitä kaikkia. Elämä muuttui paljon paremmaksi, kun sain täyttää päiväni vauvanhoidolla.

2015 emme matkustaneet sytostaattihoitojeni takia minnekään. Ei olisi tullut mieleenkään. Koti oli paras paikka juuri silloin. Syyskuussa aloitin urheilemaan pienin askelin ja jatkoin kotijumpalla, vaunukävelyillä ja voimaharjoittelulla. Lääkkeet olivat vieneet kaikki voimat, mutta jouluun mennessä olin jo paremmassa kunnossa kuin ennen raskautta ja sairastumista.

Syöpä aloitti myös toisen ajatusketjun. Timo päätti jäädä ensin vanhempainvapaalle ja sitten hoitovapaalle, jotta pystyi myös auttamaan paremmin minua ja kehittämään itseään ammatillisesti. Alkuvuodesta alkoi sitten opintovapaa. Siinä meitä sitten oli sairas/äitiyslomalainen ja opinto/vanhempain/isyyslomalainen. Kiitollisuus Suomen tarjoamia vapaita kohtaan kasvoi jälleen.

Usko elämään alkoi palautumaan. Maailmanympärimatkahaaveet kaivettiin naftaliinista. Olimmehan säästäneet reissua varten jo useamman vuoden ja tarkoitus oli lähteä reissuun äitiyslomallani. Kohtalo puuttui peliin. Matkalle lähdimme kuitenkin vuosi alkuperäistä suunnitelmaa myöhemmin.

20150815-161801-FI

2016

Samana päivänä huhtikuussa, kun viimeiset syöpähoitoni loppuivat, lentokone ampaisi kohti Hongkongia ja maailmanympärimatkaa. Se matka oli balsamia haavoille. Onnea, iloa ja yhdessäoloa kaikkein tärkeimpien kanssa. Ihaninta ikinä. Reissasimme Indonesiassa, Australiassa, Uudessa-Seelannissa, Chilessä, Brasiliassa ja palasimme Madridin kautta kotiin. Olisimme halunneet olla reissussa pidempään ja pahimpaan loska-aikaan, mutta tällä kertaa reissu onnistui näillä ehdoilla.

Syksyllä siskoni toinen lapsi syntyi. Työrintamalla tapahtui: aloitin uudessa työpaikassa ja irtisanouduin edellisestä. 40-vuotispäivien kunniaksi lähdimme juhlimaan Timon ja ystäviemme kanssa New Yorkiin. Timo jatkoi kotona tyttöjen ja opintojen kanssa. Hannakin sai olla kotona melkein kolme vuotta.

Syyskuussa tytöt olivat jo koulussa, mutta jouluna jatkoimme maailmanympärimatkan jatkopalalla kuukaudeksi Japaniin.

Ulkomailla yhteensä 6 kuukautta.

20160607-171628-NZ

20161015-120435-US

2017

Maailmanympärimatka, New York ja Japani leimahduttivat valtavan matkakuumeen. Kaikki lomat ja vapaat korvamerkittiin reissaamiseen. Keväällä kävimme Timon ja ystäväpariskunnan kanssa tuulettumassa Lontoossa. Kesällä reissasimme puolitoista kuukautta Kroatiassa ja Tsekeissä. Loppuvuodesta lähdimme Mauritiukselle lomamatkalle.

Syksyllä aloitin maantiepyöräilyn hyväntekeväisyysjärjestö Team Rynkebyssä, jossa treenasimme ja keräsimme rahaa syöpäsairaille lapsille. Kerroin oman syöpätarinani myös julkisuudessa pitkän pohdinnan jälkeen. Sitä kautta sain yli tuhat euroa tuntemattomilta ihmisiltä varainkeruukassaan, josta olen myös tosi ylpeä ja iloinen. Ihmisillä on halu auttaa. Yhteensä Team Rynkeby keräsi lähes miljoona euroa hyväntekeväisyyteen. Kaupan päälle olin tosi kovassa kunnossa.

2017 ja 2018 aikana pyöräilin yhteensä yli 5000 kilometriä. Treenejä oli kolme kertaa viikossa, mikä oli hauskaa kivojen ihmisten kanssa. Opin pitämään joukkueurheilusta.

Ulkomailla yhteensä 2,5 kuukautta.

20170803-054554-CZ

20171217-093648-MA

2018

Viime vuonna tapahtui paljon. Timo täytti 40 vuotta ja juhlimme 15-vuotishääpäiväämme. Keväällä kävimme Timon ja Hannan kanssa Skotlannissa. Skotlannin luonnon kauneus on jotain aivan ihmeellistä. Sinne aiomme joku päivä matkustaa vielä uudelleen.

Kesäkuussa lähdimme sitten pyöräilemään Helsingistä kohti Pariisia teamrynkebyläisten kanssa. Olihan se omanlaisensa testi sekin. Pystynkö polkemaan 200 kilometriä päivässä useamman päivän ajan. Kestääkö kunto, kestääkö paikat? Perhe tuli vastaan Pariisiin ja jatkoimme tästä kesälomaamme. Tällä kertaa Ranskan alueista tulivat tutuiksi Champagne, Loiren laakson käymättä jääneet linnat ja Bordeaux.

Pyöräily oli kivaa, mutta ei siitä tullut lempilajiani. Pyöräily vaihtui tanssiin syksyllä 2018. Pikku hiljaa hip hop jäi pois ja koukutuin yhä enemmän balettiin. Baletin lisäksi aloitin käymään myös syvävenyttelyssä ja pilateksessa huikean moniosaajaopettajan Fatima Witickin johdolla. Uuden harrastussetin myötä loppuivat migreenit, selkä- ja hartiasäryt. Ryhtini parani ja urheilusta tulikin jotain muuta kuin pelkkää hikiliikuntaa. Siitä tuli myös taidetta, läsnäoloa, kehonhallintaa, kehopositiivisuutta, kehon kuuntelemista ja siitä oppimista.

Vuonna 2018 minusta tuli myös yrittäjä. Uskallusta löytyi hypätä!

Ulkomailla yhteensä 1,5 kuukautta.

Team Rynkeby

20180721-165312-FR

2019

Viime vuosi oli rankin ja muutosrikkain työelämässäni. Opin yrittäjänä paljon, mutta samalla olin tosi lähellä väsymistä. Onneksi ympärillä on mielettömän hieno työporukka, joka kannattelee toisiaan puolin ja toisin -myös johtoa. Olen ylpeä siitä, mitä olemme rakentamassa yhdessä ja mitä olemme jo saavuttaneet. Yhdistetyillä työ/ystävämatkoilla olen käynyt Tukholmassa ja Lontoossa.

Keväällä kävin ihanan Emman ja rakkaan ystäväni kanssa Pariisissa viettämässä mukavaa aikaa.

Keväällä esiinnyin ensimmäistä kertaa balettiesityksessä monisatapäisen joukon edessä. Jännitti, mutta uskalsin ylittää itseni. Baletti, syvävenyttely ja pilates saivat rinnalleen loppuvuodesta myös floor barre’n ja voimatreenin.

Kesällä vietimme kuukauden jälleen Ranskassa. Tällä kertaa Ranskan Rivieralla. Matkalla vahvistui halu upgreidata elämää paremmaksi. Voisimmeko oikeasti hankkia toisen kodin Ranskasta? Voisimmeko skipata edes osan kaamoksesta ja huonoista keleistä? Voisiko matkailu muuttaa muotoaan omalla kodilla?

Ranskassa aloitimme jo asunnonetsimisprosessin ja jatkoimme sitä syksyllä. Kohteeksi valikoitui Cannes. Lensin kolme eri kertaa Cannesiin asuntoa etsimään ja käytännön järjestelyitä hoitamaan. Ensimmäisellä kerralla Hannan ja äitini kanssa, toisella kerralla kahdestaan Lauran kanssa ja kolmannella kerralla Timon ja Hannan kanssa. Ranskan koti on löytynyt ja kaupat tehty. Toivon mukaan byrokratia ja muu virallinen kuvio onnistuu  mahdollisimman pian, jotta pääsemme hoitamaan muuttopuuhia alkuvuodesta.

Ulkomailla yhteensä 1,5 kuukautta.

20190714-130416-FR

20190730-132353-FR

Tilinpäätös vuosikymmenen haalistuessa

Katsoessani taaksepäin nyt viimeistä kymmentä vuotta, suurin tunne on onni. Olen onnellinen näistä kymmenestä vuodesta niiden 33 aikaisemman lisäksi. Olen elänyt omannäköistä elämää enkä ole jättänyt unelmia toteuttamatta.

  • Olen rakastanut ja tullut rakastetuksi. Olemme olleet Timon kanssa onnellisesti yhdessä riparilta lähtien eli 27 vuotta. Meillä on kolme ihanaa lasta, tärkeät omat vanhemmat ja sisarusten perheet sekä rakkaita ystäviä. Hannan syntymä oli parasta tämän vuosikymmenen aikana.
  • Olen saanut tehdä työtä kolmessa eri työpaikassa. Viimeisimpänä yrittäjänä viestintätoimisto Ahjossa.
  • Olen saanut olla opintovapaalla ja kehittää itseäni. Olen valmistunut ekonomiksi Hankenilta.
  • Olen saanut matkustaa 1,5 vuotta 10 vuodesta. Olen nähnyt uskomattomia paikkoja, kiehtovia kulttuureita ja tapoja elää. Maailmanympärimatka oli iso kokemus.
  • Olen saanut olla terve. Sairastumiseni oli notkaus, mutta isossa kuvassa olen saanut elää todella tervettä elämää, kuten myös läheiset. Sairastaminen vei elämästäni reilun vuoden. Olen todella kiitollinen, ettei sen enempää.
  • Viime vuosikymmeniin mahtui työn lisäksi paljon erilaisia vapaita: osa-aikaista työtä 1,5 vuotta, opintovapaata 1,5 vuotta, sairauslomaa/ äitiyslomaa 1 vuosi ja hoitovapaata muutamia kuukausia Timon ottaessa Hannan hoidosta vastuun minun palatessani töihin 1,5 vuoden jälkeen.
  • Olemme muuttaneet kahdesti. Myyneet yhden kodin ja ostaneet kaksi kotia, joista toisen Suomesta ja toisen Ranskasta. Kodin merkitys on suuri – suurempi kuin aiemmin osasin ajatellakaan.
  • Olen saanut urheilla ja oppia uusia asioita pyöräilystä balettiin ja kehonhuollosta kehotietoisuuteen. Oman kehon kunnioittamisesta ja hoitamisesta on tullut entistä arvokkaampaa.

Uudelle vuodelle 2020 kippistän vatsataudissa, mutta sehän ei menoa hidasta. Uskon vakaasti, että ensi vuodesta tulee olemaan oman elämäni paras niin parisuhteen ja perheen kuin arjen ja työelämänkin osalta. Mitkä ovat sun viime vuosikymmenen muistorikkaimmat hetket, jotka haluat ikuistaa?

20140711-034801-FR

You may also like

2 comments

Christa 1 tammikuun, 2020 - 17:58

Aikamoinen vuosikymmen sinulla on takana. Paljon ihania kokemuksia, muistoja ja matkoja sekä haasteitakin. Monta asiaa oli sellaista, joita itsekin on saanut kokea menneenä vuosikymmenenä. Kuopuksen syntymä, opintovapaa ja monta ihanaa matkaa ovat ne omakin vuosikymmenen kohokohdat.

Olen lukenut blogiasi ja miettinyt, että sinä ja vanhemmat tytöt näytätte tutulta. Ollaan varmaan Kilon aikoina tavattu avoimessa päiväkodissa tai puistossa, sillä meidän pojat ovat samaa ikäluokkaa kuin teidän tytöt.

Reply
Timo Hirvonen 6 tammikuun, 2020 - 16:27

Voi Christa, kiitos ihanasta viestistä. Elämäähän tämä kaikki on 🙂 Hyvää loppiaista!

-Heini

Reply

Leave a Comment

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.