Katson ulos ikkunasta. Isot, valkoiset lumihiutaleet leijailevat hitaasti kohti maata. Pimeä ei tunnu enää niin pimeältä, vaikka aamuyö on jo pitkällä. Vesirokkoa poteva kuopus on vihdoin nukahtanut tuntien itkun jälkeen. Itse en saa unta. Kiedon kylpytakin ympärille ja hiippailen alakertaan tarkistamaan, että pelti on kiinni eikä pakkanen pääse livahtamaan sisään. Matkalla painan käden takan kiveä vasten. Lempeä lämpö leviää kämmenestä muuhun kehoon. Keitän kupin teetä ja alan kirjoittamaan.
