Home Terveys & Turvallisuus Matka nimeltä elämä – 3 vuotta syöpään sairastumisesta

Matka nimeltä elämä – 3 vuotta syöpään sairastumisesta

by Timo Hirvonen
syöpä
Tarinoiden taival:FacebooktwittermailFacebooktwittermail

Miltä tämä matka nimeltä elämä näyttää 3 vuotta syöpään sairastumisesta? Mitä meille kuuluu kaiken ihanan matkustamisen lomaan?

20180119-113942-FI

Kuvalähde: Yle

Miltä tuntuu olla vakavasti sairas?

Laskiaissunnuntai lähestyy. Tiedättehän, että on olemassa päiviä ja juhlapyhiä, jotka ovat leimautuneet ikuisesti jonkun merkittävän tapahtuman takia. Muistamme aina sen pakahduttavan onnen lapsen parkaistessa ensimmäisen kerran tai sen musertavan surun läheisen menehtyessä. Minulle elämän kahtia jakanut päivä on laskiaissunnuntai. Sinä sunnuntaina, kolme vuotta sitten sain kuulla sairastavani syöpää. Elämältä putosi pohja ja silmänräpäyksessä varmuus hyvästä tulevaisuudesta katosi. Mielessä pyöri sama kela sekunnista toiseen: Mitä minulle tai vatsassani kasvavalle pienokaiselle kävisi? Kuolemaa en pelännyt. Pelkäsin sitä suunnatonta ikävää lapsiin ja mieheen. Sitä kaipuuta ja yksinäisyyttä minä pelkäsin.

Selasin valokuvia ennen ja jälkeen sairastumisen. Ihanat vauvavatsakuvat ja talviset perhekuvat vaihtuivat hiustenlähtöön, karun kauniisiin merimaisemiin ja syöpähoitoihin. Kaikki hetket eivät kuitenkaan olleet pelkkää surua. Väliin mahtui hulluttelua, iloa, nauruakin. Puristin elämää kaksin käsin. Rakastin niin paljon, että sattui. Siinä tunnemyrskyssä minulle tuli valtava tarve dokumentoida omakuvia joko itseäni ja syntymätöntä lasta varten. Halusin antaa hänelle kuvia minusta itsenäni, en pelkästään syöpäsairaana. Tästä huolimatta tai ehkä jopa sen takia hymyilen tai hulluttelen melkein joka kuvassa. Jälkikäteen mietin kuinka ristiriitaista elämä silloin oli. Suru ja ilo olivat läsnä vuorotellen ja usein päällekkäin.

20160222-091241-MO

20150503-124258-FI

IMG_0673 (2)

20150518-123950-MO

20160128-141017-MO

20151202-124325-MO

IMG_0297 (2)

IMG_1023 (2)

IMG_1393 (2)

20180203-163436-FI

Joskus me eksytään, yksin pimeään
Huudetaan kunnes itketään
Sanat on turhia eikä ne tuu riittämään
Annan mun rakkauden enkä pyydä mitään

– Reino Nordin, Antaudun

Päätin kertoa sairastumisestani julkisuudessa!

Mietin pitkään kerronko tarinani julkisuudessa. Leimaudunko vain yhdeksi iltapäivälehtien lööpiksi kaupan nurkalle, jota ihmisten on helppo kauhistella ja jatkaa kohunälkänsä tyydytettyään kotiin perheensä luo. Ensimmäisen askeleen otin kirjoittaessa tapahtuneesta tänne avoimeen blogiini otsikolla: Miltä tuntuu, kun syöpä muuttaa perheeseen? Kymmenettuhannet lukivat tarinani.

Päätös kertoa sairastumisestani julkisuudessa oli puhtaasti raha. Kerään nimittäin hyväntekeväisyyspyöräilyn Team Rynkebyn kautta rahaa syöpään sairastuneille suomalaisille lapsille ja nuorille sekä heidän perheilleen.

Rahat lahjoitetaan lyhentämättömänä Syöpälapset ry:lle ja syöväntutkimukseen Aamu Säätiön kautta. Olen äärimmäisen kiitollinen, jos voisit lahjoittaa Sylvan omakeräyskampanjaani syöpää sairastavien lasten, nuorten ja heidän perheidensä hyväksi.

Tarinaani voit tutustua Yle Akuutissa artikkelina ja Yle Areenassa.

20180130-134027-FI

Yle Akuutin kuvauksissa Seurasaaressa. Kuvassa kanssani toimittaja Tero Kyllönen. Kuvalähde: Yle

20180119-120156-FI

Kuvalähde: Yle

Kerronpa teille tarinan ihmisistä

Team Rynkeby – God Morgon polkee vuosittain Pariisiin kerätäkseen varoja syöpää sairastavien lasten ja nuorten hyväksi. Ruuhkavuosien syövereissä, mutta elämäni parhainta aikaa elävänä voin todeta, että tavoitteellinen urheilu ja yhteinen sosiaalinen joukkuepaine pakottaa minutkin pitämään itsestäni parempaa huolta. Hyväntekeväisyys ja urheilu ovat siis kerta kaikkiaan nerokas yhdistelmä. Pyöräily Helsingistä Pariisiin ei kuitenkaan ole ihan pikku juttu ja sitä varten me treenaamme – paljon.

Minkälaisia ovat ihmiset, joiden kanssa kerään rahaa syöpälasten hyväksi? Voin ylpeänä sanoa, että olen tutustunut ihmisiin, jotka käyttävät merkittävän ajan vapaa-ajastaan muiden eteen.  He ovat ihmisiä, jotka tuuppivat sinua eteenpäin, kun treenit tuntuvat tahmeilta. He ovat ihmisiä, jotka käytännössä vierellä polkien työntävät pyörääsi ylämäessä voimien loppuessa. Heidän kanssaan treenit loppuvat aina taputuksiin, high five -läpsyihin ja nauruun. Nämä ihmiset keräävät rahaa niille, jotka sitä eniten tarvitsevat.

5-henkinen perheemme kyllä urheilee paljon. Miten paljon on paljon? Siitä voit lukea tästä: Arkiliikunnalla hyvää lapsille

20180130-125406-FI

Kuvalähde: Yle

20180130-133454-FI

Kuvalähde: Yle

20180130-133102-FI

Kuvalähde: Yle

20180130-132705-FI

Kuvalähde: Yle

Uskallanko katsoa tulevaisuuteen

Uskallan jo sanoa, että elämä nyt ja tulevaisuudessa näyttää valoisalta. Huolettomaksi en silti elämääni kutsuisi. Jokainen joka on joutunut katsomaan kuolemaa silmiin oman tai läheisensä kautta ymmärtää tämän. Vakavuus ei tarkoita vakavamielisyyttä vaan elämän arvostamista. Tämä hetki on tärkeä. Nämä rakkaat ihmiset ympärilläni ovat tärkeitä enkä aio sitä unohtaa. Onni on nyt.

Lisää ajatuksiani elämästä voit lukea postauksestani: Kohtia onnea: ajatuksia elämästä ja ajasta.

Niin ja ettei tärkein unohdu eli lahjoittamaan pääset tästä.

20180119-113841-FI

Kuvalähde: Yle

You may also like

7 comments

Tarinoiden taival • Miltä tuntuu, kun syöpä muuttaa perheeseen? 4 helmikuun, 2018 - 09:49

[…] Entä miltä elämä kolmen vuotta syövästä tuntuu? Lue uusimmat kuulumiset tarinasta Matka nimeltä elämä – 3 vuotta syöpään sairastumisesta. […]

Reply
Kaisa 5 helmikuun, 2018 - 08:09

Samalla kamala, mutta ihana tarina 💕 Niin täynnä elämän eri sävyjä, surua, pelkoa, onnea ja toivoa. Ihania hetkiä ja terveyttä teiän perheen tulevaisuuteen! 😊

Reply
Timo Hirvonen 8 helmikuun, 2018 - 18:16

Kiitos Kaisa kauniista sanoistasi. Osasit tiivistää sen hyvin. Elämä on kaikkea tuota. Kaikkea hyvää sinulle.
Terkuin Heini <3

Reply
Sisko / Hieman_vino 5 helmikuun, 2018 - 08:56

Samaa mieltä edellisen kommentin kanssa. Hienoa, että jaksat taistella ja nauttia elämästä! Kaikkea hyvää teidän perheelle ja toivottavasti pääsette suunnitelmien mukaisesti pyörillä Pariisiin! 🙂

Reply
Timo Hirvonen 8 helmikuun, 2018 - 18:17

Hei Sisko, kiitos sinulle myös tuesta ja siitä, että otit aikaa kirjoittaa minulle! Se lämmittää kovasti <3
-Heini

Reply
Tarinoiden taival • Pyöräillen Helsingistä Pariisiin pienten puolesta – perheenäidin matkapäiväkirja 1 heinäkuun, 2018 - 14:56

[…] Tästä omaan syöpätarinaani.Matka nimeltä elämä – 3 vuotta syöpään sairastumisesta […]

Reply
Tarinoiden taival • Talo Ranskasta - This is our happy place 12 elokuun, 2019 - 17:20

[…] elämä on vienyt synkemmälle vesille. Usko elämään oli katkolla, kun syöpä katkaisi onnellisen raskauden ja lapsen terveys oli vaakalaudalla. Tiedämme, ettei elämä odota. Siksi jatkamme elämämme […]

Reply

Leave a Comment

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.